Toukokuu on valtakunnallisessa nuorisokeskuksessa leirikoulujen sesonkiaikaa. Erityisesti kuutosluokat, mutta myös yhdistelmäluokat ja ysiluokat, saapuvat hetkeksi luokkahuoneesta poikkeavaan ympäristöön. Puiden hiirenkorvat, lintujen laulukilpailut ja jäistä vapautuneet viileät vedet ovat lähellä. Resiinaretki, köysilaskeutuminen ja illan disko nostavat koulukavereista ja omista oppilaista esille uusia piirteitä. Nuorisokeskus tuottaa leirikoulupalveluita ja asiakkaina ovat oppilaat, opettajat, koulut ja oppilaiden kustannuksista pitkälti vastaavat vanhemmatkin.
Nuorisotyön asiakkuutta on Suomessa pohdittu vähän. On todettu, että nuorisotyössä nuori ihminen kohdataan ihmisenä, ei oppilaana, potilaana tai rajatun toimenpiteen asiakkaana. Nuorisotyössä voidaan ajatella, että nuori on nuori ihminen, joka kantaa mukanaan kaikkia elämänsä kokemuksia, merkityksiä ja kiinnostuksia. Lähtökohtaisesti nuorisotyön ei tulisi sulkea pois tai ohittaa mitään niistä.
Ajatus nuoresta ihmisestä nuorisotyön asiakkaana on pulmallinen ja `asiakas´- termiä tulisi käyttää harkiten sen ideologinen sisältö tuntien. Suomessa termi `asiakas´ tarkoittaa yleisesti henkilöä tai instituutiota, joka ostaa palvelun tai tuotteen. Asiakas maksaa palvelusta tai tuotteesta rahalla, joskus myös palveluilla tai tuotteilla. Jos nuorisotyön toiminnat ymmärretään palveluina tai tuotteina, voidaan nuori ihminen ymmärtää asiakkaana, joka maksaa niistä. Joskus nuoret maksavat itsekin, mutta suuren osan maksavat vanhemmat. Nuorisokeskuksessa asiakkaita ovat erityisesti kunnat, seurakunnat ja järjestöt, jotka ostavat omaan toimintaansa kytkeytyviä palveluita. Nuorisotyön merkityksellisyyden, nuorten aikuisia heikomman yhteiskunnallisen aseman korjaamisen sekä nuorten keskinäisen epätasa-arvon tasoittamisen vuoksi nuorisotyötä rahoitetaan Suomessa myös yhteisistä ja julkisista varoista.
Markkinatalouden logiikassa toimitaan yksinkertaistettuna siten, että kaikkea myydään, mitä asiakkaat ostavat. Nuorisotyössä se tarkoittaisi, että tuotettaisiin sen enempää miettimättä kaikkea sellaista, mitä nuoret ilmoittavat haluavansa ja ostavansa. Se tarkoittaisi esimerkiksi toimintaa, jonka ainoa anti olisi viihtyminen, tylsyyden poistaminen ja hyvät fiilikset. Ainoastaan viihdyttämiseen ja hyviin fiiliksiin nuorisotyö ei tähtää. Nuorisotyön kasvatuksellisen olemuksen ja yhteiskunnan nuorisotyölle antaman tuen perusteella nuorisotyön palveluilla ja tuotteilla tulee olla ihmisen kasvua tukevaa ja yhteiskunnan kannalta merkityksellistä sisältöä.
Isossa Britanniassa on jo jonkin aikaa pohdittu nuoren ja nuorisotyön suhdetta `asiakas´-termin kautta. Esimerkiksi Strathclyden yliopiston professori Howard Sercombe on mainiossa nuorisotyön etiikkaa käsittelevässä kirjassaan ”Youth Work Ethics” päätynyt siihen, että nuoret ihmiset ovat nuorisotyöntekijöille asiakkaita (`clients´). Isossa Britanniassa on toisaalta esitetty, että `asiakas´-termi voi tuoda keskusteluun ja toimintaan nuoria alentavia tai avuttomuutta ja luottamuksen puutetta osoittavia piirteitä. Sercomben mielestä `asiakas´ kuitenkin kuvaa suhdetta, jossa nuorella on myös valtaa ja jossa nuori on aktiivinen vuorovaikutussuhteen päämääriä tavoiteltaessa.
Englanninkielinen sanasto ei ratkaise `asiakas´-termin pulmia suomalaisessa nuorisotyössä. Kaiken lisäksi Suomen kielestä puuttuu samanlainen asiakassuhteen luonteeseen liittyvä erottelu, joka englannissa on löydettävissä termien `customer´ ja `client´ välillä. Riippumatta siitä, nimetäänkö nuorisotyöntekijän ja nuoren suhde `asiakassuhteeksi´, on tuon suhteen päämäärä oleellinen kysymys. Mahdollisimman suuren taloudellisen voiton tavoittelu ei ole nuorisotyön asiakassuhteiden perimmäinen tarkoitus, mutta taloudelliset tekijät on huomioitava ja osattava myös ihmissuhdetyötä tekevissä organisaatioissa.
Juha Nieminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti